Manifestaatio ja vetovoiman laki
The Secret piirros luo vaikutelmaa salatusta viisaudesta.
– mistä ajatus tulee ja miksi se ei toimi
Ajatus siitä, että ihminen voi “luoda todellisuutensa ajatuksillaan” ja “ajatukset vetävät puoleensa samanlaista todellisuutta” ei ole uusi. Se juontaa juurensa 1800-luvun lopun New Thought -liikkeeseen, jossa esitettiin, että mieli on koko todellisuuden muokkaaja. Myöhemmin 1900-luvulla teemat toistuivat uushenkisessä kirjallisuudessa, itsesuggestion opeissa ja sitten modernissa self-help-kulttuurissa. Nykyinen manifestaatioajattelu – erityisesti 2000-luvun suosittujen teosten kuten The Secret – kiteyttää tämän yksinkertaiseen kolmivaiheeseen prosessiin:
Pyydä
Usko
Vastaanota
Uushenkisessä kirjallisuudessa ja verkkokursseissa manifestaatio on kuvattu ihmisiltä salattuna mekaanisena vetovoiman lakina (Law of Attraction) , jonka vuoksi tavalliset ihmiset joutuvat raatamaan kuin orjat eivätkä koskaan tavoita rikkauksia ja unelmiaan – toisin kuin salatun tiedon haltijana esitetty eliitti. Ajattele, tunne ja visualisoi se, mitä haluat, niin universumi järjestää olosuhteet toiveesi mukaisiksi. Keskeinen opinkappale kuuluu: “Kun tunnet jo nyt sen tunteen, jonka toivottu tulevaisuus toisi, todellisuus alkaa järjestyä sen mukaisesti.”
Alkuperäisissä manifestaatio-opeissa puuttuu siis toimijuus – käytännön tekeminen.
Silti syy sille, miksi et ehkä saa sitä mitä manifestoit, selitetään alitajunnan varjoissa piilevänä epäuskona tai riittämättömyyden tunteena identiteetissä: et usko olevasi kaiken tämän vaivattoman hyvän arvoinen.
Positiivinen mielikuvittelu voi jopa heikentää menestystä
Yksi keskeisimmistä aiheen tutkijoista on saksalainen psykologi Gabriele Oettingen. Hänen pitkä tutkimuslinjansa osoittaa toistuvasti, että pelkkä positiivinen fantasiointi tulevasta menestyksestä ei lisää – vaan usein jopa vähentää – todennäköisyyttä saavuttaa tavoite. Opiskelijat, jotka vain kuvittelivat hyviä arvosanoja, saivat heikompia tuloksia; parisuhteesta haaveilleet tekivät vähemmän konkreettisia tekoja sen eteen; ja laihduttajat, jotka mielikuvissaan “tunsivat itsensä hoikiksi”, laihtuivat keskimäärin vähemmän (Oettingen & Mayer, 2002).
Ilmiölle on selkeä psykologinen selitys. Kun ihminen eläytyy voimakkaasti positiiviseen tulevaisuuskuvaan, mieli tulkitsee tavoitteen osittain jo saavutetuksi. Tämä johtaa niin sanottuun mentaaliseen kyllästymiseen: motivaatio ja fysiologinen vireystila laskevat, koska keho kokee jo palkkion ilman todellista ponnistelua (Kappes & Oettingen, 2011). Mitä vahvemmin ihminen “fiilistelee valmiiksi onnistumista”, sitä passiivisemmaksi hän usein muuttuu. Tämä on lähes täsmälleen vastakkainen mekanismi kuin manifestaatio-opin perusväite.
Se mikä oikeasti toimii: realistinen suunnitelmallisuus
Sama tutkija, joka osoitti positiivisen fantasioinnin heikkoudet, kehitti myös toimivan vaihtoehdon. Oettingenin (2012) WOOP-menetelmä perustuu neljään vaiheeseen: toiveen (Wish) määrittelyyn, positiivisen lopputuloksen (Outcome) kuvitteluun, esteiden (Obstacle) tunnistamiseen ja konkreettisen toimintasuunnitelman (Plan) tekemiseen.
Tutkimusten mukaan tehokasta ei ole pelkkä myönteinen visualisointi, vaan sen yhdistäminen realistiseen esteiden kohtaamiseen ja selkeään suunnitelmaan. Siinä missä manifestaatioajattelu kehottaa keskittymään ennen kaikkea hyvään tunteeseen, tutkimus korostaa toimijuutta ja käytännön askelia.
Mielestäni tätä eroa kuvaa hyvin se, miten uushenkisyys usein lupaa valaistumisen muuttavan kaiken pelkäksi autuudeksi ja runsaudeksi, kun taas idän vanha viisausperinne toteaa “Before enlightenment, chop wood carry water. After enlightenment, chop wood carry water.”
Tunteet eivät automaattisesti luo toimintaa
Laajempi motivaatiopsykologinen tutkimus tukee samaa johtopäätöstä. Positiivinen tunne voi lisätä mielihyvää, mutta se ei itsessään synnytä tekoja. Sheeran ja kollegat (2013) osoittivat meta-analyysissään, että intentioiden ja todellisen käyttäytymisen välinen yhteys jää heikoksi ilman täsmällistä toimintasuunnitelmaa. Hyvä olo ei siis muutu teoiksi itsestään – se tarvitsee rakenteen.
Miksi manifestaatio silti tuntuu toimivan?
Tästä huolimatta monet kokevat manifestoinnin “toimivan”. Ilmiölle on useita psykologisia selityksiä.
Ensinnäkin positiivinen visio ohjaa valikoivaa huomiota: kun ihminen keskittyy päämäärään, hän alkaa huomata siihen liittyviä mahdollisuuksia herkemmin. Tämä on normaalia kognitiivista suuntautumista, ei kosminen vetovoima.
Toiseksi myönteinen mieliala voi lisätä sosiaalista rohkeutta ja sinnikkyyttä. Vaikutus syntyy kuitenkin aina toiminnan kautta – ei pelkän tunteen.
Kolmanneksi kyse on usein selviytymisharhasta: muistamme kerrat, jolloin toive toteutui, mutta unohdamme lukuisat tilanteet, joissa positiivinen ajattelu ei johtanut mihinkään.
Positiivisuuden jahtaamisen ongelma
Manifestaatioajattelu heijastaa laajempaa kulttuurista uskoa siihen, että hyvinvointi tarkoittaa positiivisten tunteiden maksimointia. Tutkimus kuitenkin osoittaa tämän lähtökohdan ongelmalliseksi. Mitä enemmän ihminen asettaa onnellisuuden suoraksi tavoitteeksi, sitä todennäköisemmin hän pettyy – niin sanottu onnellisuusparadoksi (Mauss ym., 2011; Ford & Mauss, 2014).
Liiallinen positiivisuuteen keskittyminen voi myös heikentää resilienssiä. Negatiivisten tunteiden välttely kaventaa tunne-elämää ja heikentää kykyä käsitellä vastoinkäymisiä (Kashdan & Biswas-Diener, 2014; Gross & John, 2003). Lisäksi hyvä mieliala voi lisätä luovuutta, mutta samalla heikentää kriittistä ajattelua ja riskien arviointia (Schwarz & Clore, 1983).
Tutkimusnäyttö viittaa johdonmukaisesti siihen, että suhde kulkee useimmiten toiseen suuntaan: tavoitteellinen toiminta tuottaa positiivisia tunteita, ei päinvastoin (Lyubomirsky ym., 2005).
Toiminta luo tunteita – ei toisinpäin
Kun näyttöä tarkastellaan kokonaisuutena, kuva on selkeä:
Pelkkä “tunne kuin olisit jo perillä” – heikko tai jopa kielteinen vaikutus
Pelkkä visualisointi – usein tehoton
Visualisointi yhdistettynä suunnitelmaan – toimiva
Toiminta positiivisten tunteiden lähteenä – erittäin vahva näyttö
Keskeinen periaate voidaan tiivistää:
Toiminta luo tunteita paljon luotettavammin kuin tunteet luovat toimintaa.
Johtopäätös
Manifestaatio-oppi on psykologisesti houkutteleva, koska se lupaa menestystä ilman epämukavuutta. Tutkimus kuitenkin osoittaa, että pelkkä “oikean tunteen luominen etukäteen” ei johda tavoitteisiin – ja voi jopa heikentää aikaansaamista. Toimivin strategia on realistinen, suunnitelmallinen ja esteet huomioiva.
Manifestaatio voi olla hyödyllistä vain, jos se muuttuu käytännölliseksi toiminnaksi: konkreettisiksi teoiksi, rutiineiksi ja suunnitelmiksi. Mutta toisaalta sitten se ei enää vastaa manifestaation määritelmää. Mielen voimien valjastaminen ei saa jäädä pelkäksi mielikuvaharjoitukseksi, joka tarjoaa hyvää olon illuusion ilman todellista muutosta.
Kestävä hyvinvointi ei synny tunteiden jahtaamisesta vaan merkityksellisestä toiminnasta – myös silloin, kun se tuntuu epämukavalta.
Lähteet
Baumeister, R. F., Vohs, K. D., Aaker, J. L., & Garbinsky, E. N. (2013). Some key differences between a happy life and a meaningful life. Journal of Positive Psychology, 8(6), 505–516.
Brickman, P., & Campbell, D. T. (1971). Hedonic relativism and planning the good society. In M. H. Appley (Ed.), Adaptation-level theory (pp. 287–302). Academic Press.
Ford, B. Q., & Mauss, I. B. (2014). The paradoxical effects of pursuing positive emotion: When and why wanting to feel happy backfires. Current Directions in Psychological Science, 23(1), 41–46.
Gross, J. J., & John, O. P. (2003). Individual differences in two emotion regulation processes: Implications for affect, relationships, and well-being. Journal of Personality and Social Psychology, 85(2), 348–362.
Kappes, A., & Oettingen, G. (2011). Positive fantasies about idealized futures sap energy. Journal of Experimental Social Psychology, 47(4), 719–729.
Kashdan, T. B., & Biswas-Diener, R. (2014). The upside of your dark side. Hudson Street Press.
Lyubomirsky, S., King, L., & Diener, E. (2005). The benefits of frequent positive affect: Does happiness lead to success? Psychological Bulletin, 131(6), 803–855.
Mauss, I. B., Tamir, M., Anderson, C. L., & Savino, N. S. (2011). Can seeking happiness make people unhappy? Emotion, 11(4), 807–815.
Oettingen, G., & Mayer, D. (2002). The motivating function of thinking about the future. Journal of Personality and Social Psychology, 83(5), 1198–1212.
Oettingen, G. (2012). Future thought and behaviour change. European Review of Social Psychology, 23(1), 1–63.
Schwarz, N., & Clore, G. L. (1983). Mood, misattribution, and judgments of well-being. Journal of Personality and Social Psychology, 45(3), 513–523.
Sheeran, P., Webb, T. L., & Gollwitzer, P. M. (2013). The interplay between goal intentions and implementation intentions. Journal of Personality and Social Psychology, 105(3), 435–454.
