Ovatko suomalaiset rasisteja?
Suomessa on tunnustettu, että saamelaisiin ja romaneihin on kohdistunut sekä historiallista että rakenteellista syrjintää (Ihmisoikeuskeskus, 2024; UNRIC, 2021). Mutta voidaanko sanoa, että suomalaiset kansakuntana olisivat rasistisia?
Kysymystä ei saa irrottaa historiallisesta ja kulttuurisesta kontekstista. Nykyajan rasismikeskustelu kumpuaa suurelta osin siirtomaavallan ja transatlanttisen orjakaupan historiasta. Tältä osin Suomen asema poikkeaa olennaisesti esimerkiksi Britannian, Ranskan, Espanjan ja Portugalin kaltaisista siirtomaavalloista.
Suomalaiset orjuuden kohteena
Toisin kuin siirtomaavaltioilla, Suomella ei ole omaa siirtomaahistoriaa eikä osallistumista transatlanttiseen orjakauppaan (Keskinen, 2019). Historialliset lähteet osoittavat pikemminkin, että suomalaisia ja muita suomalais-ugrilaisia kansoja on viety orjiksi erityisesti keskiajalla ja esikristillisellä ajalla. Tällaiset ryöstöt ja kaappaukset liittyivät aikakauden valtakamppailuihin, joissa kristityt ja muslimit orjuuttivat pakanaheimoja (Korpela, 2014).
Suomalaisia, karjalaisia ja muita itäeurooppalaisia vietiin orjiksi Krimin, Kaukasian ja Keski-Aasian alueille. Itä-Euroopassa tapahtui satojen vuosien ajan orjakauppaa, jossa orjat – erityisesti nuoret, vaaleat ja ei-muslimit – olivat haluttua kauppatavaraa (Korpela, 2017). Peter Frankopan (2015) tuo teoksessaan Silkkitiet esiin, kuinka eunukeiksi kastroituja nuoria poikia myytiin Osmanien hoveihin ja islamilaisiin valtakuntiin. Kastraatio ei ollut poikkeus, vaan osa järjestelmällistä ihmiskauppaa, joka yhdisti Euroopan pohjoiset ja idän rikkaat keskukset.
Rasismi ja kolonialismin perintö
Rasismi sellaisena kuin se nykyään ymmärretään – eli yhteiskunnallisena rakenteena, jossa rodullistetut ryhmät joutuvat systemaattisen alistamisen kohteiksi – on läheisesti sidoksissa eurooppalaiseen kolonialismiin, imperialismin ideologiaan ja valkoiseen ylivaltaan (Loomba, 2015; Keskinen, 2022). Rasistiset rakenteet eivät ole yksinomaan yksilöiden asenteita, vaan historian luomia järjestelmiä, jotka yhä vaikuttavat yhteiskunnalliseen tasa-arvoon ja ihmisten kokemuksiin.
Koska Suomi ei ole ollut siirtomaavalta eikä osallistunut orjuuden institutionaaliseen hyödyntämiseen, sen historiallinen vastuu on erilainen kuin siirtomaavaltioilla. Tämän vuoksi suomalaisiin kohdistuva kollektiivinen "rasismisyytös" näyttäytyy epäoikeudenmukaisena. Kun siirtomaahistorian painolastia yritetään ulottaa myös kansoihin, joilla ei ole siihen liittyvää valtiollista taustaa, kyseessä on symbolinen ja poliittinen teko – ei tieteelliseen analyysiin perustuva moraalinen vastuu (Fanon, 2001; Keskinen, 2022).
Suomalais-ugrilainen kulttuuriperintö ja sortohistoria
Suomalais-ugrilaisilla kansoilla on tuhansia vuosia vanha omaleimainen kulttuurihistoria, joka ei perustu kolonialismin, feodalismin tai kristinuskon ekspansioon, vaan omaan kielelliseen, uskonnolliseen ja ekologiseen elämäntapaan (Saarikivi, 2022). Oman historiansa aikana suomalais-ugrilaiset kansat ovat joutuneet voimakkaan valta- ja assimilaatiopolitiikan kohteeksi erityisesti Venäjän ja Neuvostoliiton alueella.
Pakkoassimilointi, koululaitoksen venäläistäminen ja kansallisen kulttuurin tukahduttaminen ovat johtaneet siihen, että monet sukukansamme – kuten liiviläiset, merjalaiset ja permiläiset – ovat kadonneet tai ovat uhanalaisia (Viikberg, 2004). Myös suomalaiset itse ovat eläneet vuosisatoja alistettuina Ruotsin ja Venäjän vallan alla, mikä vaikutti muun muassa koulutukseen, kieleen, uskonnon ja kulttuuri-identiteetin asemaan.
Johtopäätös: perusteltua syyllistämistä?
Voidaanko suomalaisia siis pitää rasistisina kansakuntana? Vastaus ei ole yksiselitteinen. On selvää, että Suomessa esiintyy rasismia ja syrjiviä rakenteita, jotka vaikuttavat romaneihin ja saamelaisiin. Samalla on tärkeää ymmärtää, että Suomen historiallinen asema eroaa siirtomaavaltojen vastuusta.
Suomalais-ugrilaisen identiteetin tunnustaminen ja vähemmistöjen kohtelun kriittinen tarkastelu eivät ole toistensa vastakohtia. Päinvastoin – aidon oikeudenmukaisuuden nimissä tarvitsemme molempia: rehellisyyttä suhteessa omaan historiaamme ja tarkkuutta siinä, keille historiallinen syyllisyys ja vastuu todella kuuluvat.
Lähteet
Fanon, F., 2001. The Wretched of the Earth. London: Penguin.
Frankopan, P., 2015. Silkkitiet: Uusi maailmanhistoria. Helsinki: Atena.
Ihmisoikeuskeskus, 2024. Saamelaisten oikeudet ja syrjintä Suomessa. Helsinki: Ihmisoikeuskeskus.
Keskinen, S., 2019. Intra-Nordic differences, colonialism and nationalism. In: M. McEachrane (ed.) Afropeanism and Nordic Exceptionalism. London: Routledge, pp. 71–92.
Keskinen, S., 2022. Rasismi ja rakenteet – miten puhua rasismista Suomessa. Helsinki: Gaudeamus.
Korpela, J., 2014. The World of Ladoga: Society, Trade, Transformation and State Building in the Eastern Fennoscandian Boreal Forest Zone, c. 1000–1555. Leiden: Brill.
Korpela, J., 2017. Idän orjakauppa ja suomalaiset keskiajalla. In: M. Kallio et al. (eds.) Suomen varhaishistoria. Helsinki: SKS, pp. 101–124.
Loomba, A., 2015. Colonialism/Postcolonialism. 3rd ed. London: Routledge.
Saarikivi, J., 2022. Kadonneet heimot – suomalais-ugrilaisten kansojen kriisi. Yliopisto-lehti, 3/2022.
UNRIC, 2021. Racism and Discrimination against the Sámi. Brussels: United Nations Regional Information Centre.
Viikberg, J., 2004. Sukukansat ja kielten uhanalaisuus. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus.
