Ikitietofilosofia

Kuun ja auringon polut – kaksi näkökulmaa sisäiseen kasvuun

Sisäisen kasvun polut voivat ilmetä monin tavoin, mutta ikitietofilosofiassa niitä tarkastellaan kahden toisiaan täydentävän painotuksen kautta. Näitä voidaan kutsua kuun ja auringon poluiksi. Kyse ei ole vastakkainasettelusta, vaan kahdesta arkkityyppisestä laadusta, jotka ilmentävät erilaisia lähestymistapoja inhimilliseen kehitykseen. Harva henkinen perinne ei seuraa pelkästään Kuuta tai Aurinkoa, vaan kyse on yleensä eroista painotuksessa. Kummatkin polut voivat johtaa samaan päämäärään:

• transpersoonallisen Itsen oivaltamiseen

• sisäiseen muodonmuutokseen, individuaatioon

• hyvään elämään

Kuu heijastaa pehmeää ja pyöreää valoa. Se hälventää rajoja ja kutsuu sisäänpäin: tunteen, kokemuksen ja intuition maailmaan.
Aurinko säteilee omaa suoraa ja kirkasta valoaan. Se piirtää esiin rajat, tuo erottelua ja ohjaa ulospäin – kohti toimintaa, vastuuta ja ymmärrystä.

Tämä symbolinen ero näkyy monissa perinteissä – ja erityisen selvästi siinä, miten henkisyyttä nykyään eletään todeksi.

Kuun polku – sisäisen virran, kokemuksen ja yhteyden tie

Kuun polku sanoo että kaikki ovat tervetulleita suuren äidin syleilyyn. Ketään ei jätetä ulkopuolelle - jokainen on riittävä sellaisenaan.

Kuun valo on vastaanottavaa, intuitiivista ja erillisyyttä hälventävää. Se keskittyy sisäiseen kokemukseen, keholliseen viisauteen, luovuuteen ja olemisen sallimiseen. Tällä tiellä mielen, kehon ja tunteen vapaus ovat yhteydessä johonkin suurempaan: jumalalliseen, luonnonvoimiin tai elämän feminiiniseen mysteeriin.

Monissa bhakti-perinteissä, tantrisessa shaktismissa, uuspakanuudessa ja nykyhenkisyydessä korostuu juuri tämä kuun laatu. Se kutsuu pois selkeistä harjoituksen muodoista, rakenteista ja oppijärjestelmistä kohti spontaania, elävää yhteyttä. Tavoitteena voi olla vetäytyminen pois oravanpyörästä, elää lähempänä luontoa, antautua elämälle ja rakastaa feminiinistä Jumalatarta.

Kuun valo pehmentää rajoja. Siksi tällä polulla henkinen tieto voi näyttäytyä kaiken sallimisena, hyväksymisenä ja kokemuksena siitä, että kaikki tieto on jo sisällä – eikä sitä tarvitse etsiä ulkopuolelta. Yhteiskunnallisella tasolla se voi näyttäytyä feminisminä tai postmodernismina, jonka tarkoitus on murtaa hierarkiat, vanhat rakenteet ja kumota universaalit totuudet: Kuningatar korostaa suhteellisuutta ja subjektiivisuutta.

Polku puhuttelee erityisesti niitä, jotka ovat kokeneet ulkoisen auktoriteetin tai dogmin kahleina, ja jotka etsivät vapautta olemisen syklisyydestä, virtaavuudesta ja sydämen lämmöstä.

Kuu sanoo: ”Antaa elämän kuljettaa, virran viedä ja esteiden kaatua.”

Avainsanoja: taide, intuitio, spontaanius, vapaus

Auringon polku – tiedon, järjestyksen ja kurinalaisuuden tie

Auringon polun kulkeminen vaatii luonteenlujuutta ja rohkeutta vetää rajoja. Se rakentuu sille todellisuudelle, että ykseydessä vallitsee Rta – ikuinen järjestys, jota seuraa myös eri laatujen hierarkia. Kaikki teot ja asiat eivät ole samanarvoisia, eikä kaikki tieto ole yhtä totta.

Auringon valo on kirkasta, suuntaviivoja antavaa ja rakenteita luovaa. Se kutsuu kulkijaa etiikan, tiedon ja harjoituksen äärelle. Tämä polku ei oleta, että kaikki tieto on jo sisällä, vaan että se täytyy vastaanottaa, omaksua, koetella ja vähitellen sisäistää.

Auringon valo paljastaa rajat – ja juuri siksi se mahdollistaa erottelukyvyn (viveka), selkeyden, strategian ja eettisen perustan. Se vaatii ponnistelua ja aktivoi tahdonvoimaa, mutta tarjoaa vapautumisen polun, joka ei ole pelkkää kokemuksen virtaa, vaan kohdistettua ja kurinalaista työskentelyä elämässä ja arjessa.

Auringon polku näkyy vahvasti Patanjalin joogasutrien eettisessä koodissa, vedisten tieteiden järjestelmällisyydessä, ayurvedan systemaattisessa maailmankuvassa, karma-joogan vastuullisuudessa, hathajoogan soturiudessa ja kootaneetin strategisessa viisaudessa. Se edellyttää tahdon, opetuksen ja tradition kunnioitusta – ja tunnistaa, että vapautuminen ei synny itsestään, vaan vaatii ponnistusta (tapas) ja suuntaa (dharma).

Tämä ei ole henkisyyden kovempi tie, vaan sen selkeämpi ja tavoitteellisempi muoto – strateginen ja taktinen lähestymistapa elämään. Siinä missä kuun valo keskittyy sisäiseen ja intuitiiviseen vapauteen, auringonvalo ohjaa vapauteen maailmassa toimimisen, vastuullisuuden ja tahdonvoiman kautta. Politiikan ja yhteiskunnan tasolla Aurinko voi näyttäytyä auktoriteettina, perinteen suojelemisena sekä yritteliäisyyden ja ponnistelun arvostuksena.

Aurinko sanoo: "Keskity tekemään parhaasi, mutta jätä lopputulos korkeimman käsiin."

Avainsanoja: tiede, harjoitus, vastuu, tavoitteellisuus

Tasapainon löytäminen

Kuun ja auringon polut eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan saman ykseyden kaksi polariteettia. Ne sekoittuvat eri painotuksin maailman henkisissä perinteissä. Kuu tuo syvyyttä, herkkyyttä ja virtaavuutta. Aurinko tuo rakennetta, johdonmukaisuutta ja suuntaa. Ilman kuun pehmeää sisäistä maailmaa henkisyys uhkaa muuttua ulkoiseksi ja kylmäksi järjestelmäksi. Ilman auringon selkeyttä ja elämää jäsentävää voimaa se voi kadottaa yhteyden todellisuuden rajoihin ja käytännölliseen elämään.

Nykypäivän uushenkisyydessä – lukuun ottamatta uskonnollisia perinteitä – kuun polku näyttää dominoivan. Intuitio, spontaanius, rakenteiden vastustaminen sekä henkilökohtaisen kokemuksen ja subjektiivisen totuuden korostaminen ovat vahvasti esillä. Tässä ilmapiirissä on erityisen arvokasta tuoda näkyväksi myös ikitiedon mukainen auringon polku: eettisen harjoituksen, traditionaalisen tiedon, objektiivisen ymmärryksen ja kurinalaisuutta vaativan strategisen elämän tie.

Ikitiedon meditaatioharjoitukset puolestaan lähestyvät sisäistä maailmaa ja kaikkia tunnetiloja rakkaudella, myötätunnolla ja lempeydellä – sisäistä feminiiniä, pehmeää ja herkkää Rakastettua, joka on sekä yhteyden että suojelun kohde.

Tätä dynamiikkaa symboloivat Kalevalan vihkimyskokelas Ilmarinen - ihmisen tietoinen puoli, sekä sisäinen rakastettu Pohjanneito - ihmisen tiedostamaton puoli. Maskuliinin tehtävä on suojella feminiiniä ja feminiinin tehtävä on ravita ja hoivata maskuliinia. Yhteiskunnallisella tasolla lakien ja järjestyksen sekä teknologian ja kehityksen tarkoitus on suojella ja edesauttaa tasa-arvoa ihmisen ja luonnon välillä, sekä suojella pientä suomalais-ugrilaista vähemmistöä maailman suurten kansojen ja voimien keskellä.

Ikitieto on poliittisesti sitoutumaton, mutta tunnistaa, että Suomen perustuslain takaama tasa-arvo ja ihmisoikeudet ilmentävät universaalia Dharmaa – järjestyksen ja oikeudenmukaisuuden periaatetta, jota suomalaisessa perinteessä voi kutsua Ukon Laiksi. Tässä mielessä Ikitieto muistuttaa hindulaisuuden Vaishnavalaista suuntausta: se pyrkii varjelemaan ikuista oikeudenmukaisuutta, suomalais-ugrilaista perintöä ja sen mukaista eettistä elämäntapaa – vastalääkkeenä juurettomuudelle ja suurvaltojen assimilaatiopolitiikalle, jonka seurauksena monet suomalais-ugrilaiset kansat ovat kadonneet.

Ikitieto jatkaa Advaita Vedāntan, Bhagavadgītān, Joogasūtrien ja Charaka-saṁhitān traditioita. Lisäksi ikitieto kulkee kansallisromantikkojen ja filosofien, kuten J. Böhmen, E. Swedenborgin, G. Porthanin, J. V. Snellmanin, E. Lönnrotin jalanjäljissä. Idän viisausperinteet ovat Ikitiedon opettaja ja guru; suomalainen ja uralilainen sivistysperintö taas on sen kulttuurinen identiteetti.