Miesten estrogeenihäiriö

Written By Sami Nuora - Vedic Educator

Kun testosteroni muuttuu estrogeeniksi: hiljainen mutta merkittävä terveysriski miehille

Usein puhutaan naisten estrogeeniaineenvaihdunnan häiriöistä, mutta myös miesten hormonitoiminta voi ajautua epätasapainoon. Elämäntavat voivat kallistaa testosteronin tuotannon estrogeenin puolelle. Tämä muutos ei aina johdu luonnollisesta vanhenemisesta, vaan siihen vaikuttavat elämäntapojen lisäksi ympäristö ja aineenvaihdunnalliset tekijät.

Viime vuosikymmenten aikana miesten testosteronitasot ovat laskeneet merkittävästi eri puolilla maailmaa. Kyse ei ole enää pelkästä luonnollisesta iän myötä tapahtuvasta vähenemisestä, vaan ilmiö koskee myös nuoria miehiä – jopa 20–30-vuotiaita, joilla pitäisi olla biologisesti elinvoimaisimmat hormonitasot. Hälyttävä esimerkki löytyy vuonna 2007 julkaistusta laajasta yhdysvaltalaisesta tutkimuksesta.

Tässä tutkimuksessa havaittiin, että yhdysvaltalaisten miesten keskimääräinen seerumin testosteronitaso on laskenut noin 1 % vuodessa 1980-luvun lopulta alkaen – riippumatta iästä, terveydentilasta tai elämäntavoista. Tämä tarkoittaa, että 40-vuotiaalla miehellä vuonna 2025 voi olla jopa 25 % vähemmän testosteronia kuin samanikäisellä miehellä vuonna 2005. (Travison, T. G et al., 2007)

Samansuuntaisia löydöksiä on raportoitu myös Euroopasta, Aasiasta ja Australiasta, mikä viittaa maailmanlaajuiseen hormonaaliseen muutokseen, jonka syitä tutkijat vasta alkavat hahmottaa.

Aromataasi – kehon oma muuntomekanismi

Testosteroni on miessukupuolihormoni, joka vaikuttaa muun muassa lihasmassaan, mielialaan, aineenvaihduntaan ja seksuaaliseen haluun. Kehossa osa testosteronista muuttuu estrogeeniksi entsyymin nimeltä aromataasi avulla. Tätä muuntumista tapahtuu erityisesti rasvakudoksessa, maksassa ja aivoissa (Simpson et al., 2002).

Vaikka estrogeeni on tärkeä myös miehen elimistössä – esimerkiksi luuston ja verisuoniterveyden kannalta – sen liiallinen kertyminen suhteessa testosteroniin merkitsee hormonaalista epätasapainoa. Aromataasin aktiivisuutta voivat lisätä ylipaino, alkoholin käyttö (erityisesti olut, joka sisältää humalasta peräisin olevia fytoestrogeenisia yhdisteitä), sokeripitoinen ruokavalio ja altistuminen kemiallisille aineille, kuten muoviperäisille ksenoestrogeeneilletai soijan isoflavoneille, joilla on estrogeenin kaltaista vaikutusta elimistössä (Diamanti-Kandarakis et al., 2009; Zhou et al., 2016).





Mitä tapahtuu, kun estrogeenitasot nousevat?

Liiallinen estrogeenin kertyminen miehen kehossa voi aiheuttaa seuraavia oireita ja riskejä:

  • Lihasmassan väheneminen ja rasvan kertymisen lisääntyminen (Kumagai et al., 2013)

  • Seksuaalisen halun lasku ja erektiohäiriöt (Basaria et al., 2010)

  • Mielialan muutokset, ahdistuneisuus ja alavireisyys (Zarrouf et al., 2009)

  • Rintarauhasten suureneminen (gynekomastia) ja feminisoitumisen piirteet, myös psyykkisellä tasolla, kuten aloitteellisuuden ja libidon lasku sekä emotionaalinen herkistyminen (Johnson et al., 2012; Rubinow & Schmidt, 1996)

  • Eturauhassyövän riskiin liittyviä muutoksia, vaikka tutkimustulokset ovat ristiriitaisia (Ricke et al., 2008)


Syyt estrogeenin ylituotantoon

Yleisimmät syyt testosteronin liialliseen muuttumiseen estrogeeniksi ovat:

  • Rasvakudoksen määrä: Mitä enemmän kehon rasvaa, sitä enemmän aromataasia (Cleland et al., 2000).

  • Alkoholin käyttö: Alkoholi stimuloi aromataasia ja heikentää maksan kykyä hajottaa estrogeenejä (Emanuele & Emanuele, 2001).

  • Stressi: Korkea kortisoli voi alentaa testosteronitasoja ja epäsuorasti suosia estrogeenin tuotantoa (Rubinow & Schmidt, 1996).

  • Krooninen tulehdus: Hiljainen, matala-asteinen inflammaatio voi lisätä aromataasin aktiivisuutta tulehdussytokiinien (kuten IL-6 ja TNF-α) välityksellä sekä heikentää kivesten testosteronituotantoa (Maggio et al., 2005; Simpson et al., 2002).

  • Ympäristöestrogeenit: Muovikemikaalit, torjunta-aineet ja kosmetiikan ftalaatit voivat jäljitellä estrogeeniä tai häiritä hormonitoimintaa (Gore et al., 2015).



Mitä voit tehdä?

Hyvä uutinen on, että hormonitasapainoa voi tukea luonnollisesti:

  • Pudota ylimääräista rasvakudosta: Erityisesti keskivartalon rasva ylläpitää korkeaa aromataasitasoa.

  • Vältä liiallista alkoholia, sokeria ja tärkkelystä.

  • Nuku hyvin ja hallitse stressiä.

  • Vältä muovia ja käytä luonnonkosmetiikkaa.

  • Syö anti-aromataasivaikutteisia ruokia, kuten parsakaalia, vihreää teetä, granaattiomenaa ja sieniä (Kristal & Lampe, 2002; Heber, 2008).

  • Opi hallitsemaan myös dopamiini ja serotoniinitasojasi

  • Harjoita raskasta liikuntaa

Tarvittaessa hormonitason mittaaminen (testosteroni, SHBG, vapaa testosteroni, estradioli) ja asiantunteva ravitsemus- tai lääketieteellinen ohjaus voivat tuoda selkeyttä tilanteeseen.

Lähteet

  • Allan, C.A. & McLachlan, R.I. (2004). Androgens and obesity. Current Opinion in Endocrinology, Diabetes and Obesity, 11(3), pp.241–247.

  • Basaria, S., Coviello, A.D., Travison, T.G., et al. (2010). Adverse events associated with testosterone administration. New England Journal of Medicine, 363(2), pp.109–122.

  • Cleland, W.H., Mendelson, C.R. & Simpson, E.R. (2000). Effects of aging and obesity on aromatase activity in human adipose tissue. Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism, 85(11), pp.4705–4711.

  • Diamanti-Kandarakis, E., Bourguignon, J.P., Giudice, L.C., et al. (2009). Endocrine-disrupting chemicals: an Endocrine Society scientific statement. Endocrine Reviews, 30(4), pp.293–342.

  • Emanuele, M.A. & Emanuele, N.V. (2001). Alcohol’s effects on male reproduction. Alcohol Health and Research World, 25(4), pp.282–287.

  • Gore, A.C., Chappell, V.A., Fenton, S.E., et al. (2015). EDC-2: The Endocrine Society’s Second Scientific Statement on Endocrine-Disrupting Chemicals. Endocrine Reviews, 36(6), pp.E1–E150.

  • Heber, D. (2008). Vegetables, fruits, and phytoestrogens in the prevention of diseases. Journal of Nutrition, 138(6), pp.1206S–1212S.

  • Johnson, R.E., Murad, M.H., Gyte, A., et al. (2012). Hormonal treatment of gynecomastia: a systematic review. BJU International, 110(8), pp.1150–1158.

  • Kristal, A.R. & Lampe, J.W. (2002). Brassica vegetables and prostate cancer risk: a review of the epidemiological evidence. Nutrition and Cancer, 42(1), pp.1–9.

  • Kumagai, S., Hida, A., Yamashita, D., et al. (2013). Association between estrogen levels and fat mass in men. Endocrine Journal, 60(3), pp.305–310.

  • Maggio, M., Basaria, S., Ble, A., et al. (2005). Correlation between testosterone and the inflammatory marker soluble interleukin-6 receptor in older men. Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism, 90(5), pp.2615–2619.

  • Nankin, H.R. & Calkins, J.H. (1986). Decreased bioavailable testosterone in aging normal and impotent men. Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism, 63(6), pp.1418–1423.

  • Ricke, W.A., Ishii, K., Ricke, E.A., et al. (2008). Steroid hormones and the progression of prostate cancer. Cancer Letters, 268(2), pp.197–203.

  • Rubinow, D.R. & Schmidt, P.J. (1996). Androgens, brain, and behavior. American Journal of Psychiatry, 153(8), pp.974–984.

  • Simpson, E.R., Clyne, C., Rubin, G., et al. (2002). Aromatase – a brief overview. Annual Review of Physiology, 64, pp.93–127.

  • Travison, T. G., Araujo, A. B., O’Donnell, A. B., Kupelian, V., & McKinlay, J. B. (2007). A population-level decline in serum testosterone levels in American men. The Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism, 92(1), 196–202. https://doi.org/10.1210/jc.2006-1375

  • Zarrouf, F.A., Artz, S., Griffith, J., Sirbu, C. & Kommor, M. (2009). Testosterone and depression: Systematic review and meta-analysis. Journal of Psychiatric Practice, 15(4), pp.289–305.

  • Zhou, Y., Inoue, M., Matsumoto, T., et al. (2016). Testosterone prevents bone loss in orchidectomized mice by suppressing osteoclastogenesis through OPG/RANKL pathway. Journal of Bone and Mineral Metabolism, 34(5), pp.500–510.

Sami Nuora - Vedic Educator
Next

Ikitietofilosofia