Ikitiedon yhteiskuntafilosofia

Yhteiskunnallinen keskustelu painottuu usein rakenteiden kriittiseen tarkasteluun ja purkamiseen, mutta harvemmin kysyy, mihin nämä rakenteet perustuvat.
Ilman tätä ymmärrystä riskinä on, että puramme myös sellaisia rakenteita, jotka tukevat ihmisen toimintakykyä ja hyvinvointia.

Siksi tarvitsemme ihmiskuvan, joka ei selitä ihmistä pelkästään kulttuurin kautta, vaan ottaa huomioon myös hänen evoluutiobiologisen ja psykologisen perustansa.

1. Ihminen ei ole pelkkä sosiaalinen konstruktio – vaan biologinen todellisuus
   Ihminen on lajihistoriallinen, kehollinen ja hermostollinen olento, jonka toimintaa ohjaavat evoluution muovaamat järjestelmät.
   Yhteiskunta, joka sivuuttaa tämän, rakentaa rakenteita, jotka ovat ristiriidassa ihmisluonnon kanssa – ja maksaa siitä terveydellä, toimintakyvyllä ja taloudella.

2. Kaikki erot eivät ole epäoikeudenmukaisuutta – vaan osa toimivaa järjestystä
   Sukupuolten, yksilöiden sekä moraalisten ja sosiaalisten järjestysten erot eivät ole lähtökohtaisesti ongelmia, jotka vaativat korjaamista tai tasapäistämistä.
   Monet niistä heijastavat biologisia, psykologisia ja kulttuurisia sopeumia, jotka ovat mahdollistaneet yhteisöjen toimivuuden ja jatkuvuuden.

3. Hyvinvointiyhteiskunnan kriisi on osin elämäntapakriisi
   Suomen sosiaali- ja terveysmenot ovat noin 26 miljardia euroa vuodessa, ja merkittävä osa kustannuksista liittyy sairauksiin, jotka kytkeytyvät elämäntapoihin, stressiin ja säätelyjärjestelmien kuormitukseen.
   Kyse ei ole vain hoidon puutteesta, vaan siitä, että elämäntapamme ovat monin tavoin ristiriidassa biologisten ja psykologisten perusrakenteidemme kanssa.

4. Juurettomuus heikentää ihmisen toimintakykyä
   Merkityksettömyys, vieraantuminen ja suuntaa vailla oleva elämä eivät ole pelkästään yksilöllisiä ongelmia, vaan seurausta kulttuurisesta katkoksesta:
   luontoon, kehoon, yhteisöön ja ylisukupolviseen jatkuvuuteen.
   Ilman yhteistä viitekehystä myös luottamuksen ja yhteenkuuluvuuden rakentuminen vaikeutuu.
   Ihminen tarvitsee kodin, suunnan ja rakenteen voidakseen hyvin.

5. Vapaus ilman rakennetta ei kanna
   Kestävä yhteiskunta ei voi perustua pelkkään yksilönvapauteen.
   Se edellyttää itsehallintaa, vastuuta ja yhteistä moraalista kehystä, joka mahdollistaa luottamuksen, yhteistyön ja jatkuvuuden.